tiistai 9. huhtikuuta 2013

Herkuton huhtikuu -long gone

Humputtelukauden päätteeksi (piti päättyä maaliskuun loppuun) ajattelin aloittaa totaalisen puhdistuskuukauden. Ei herkkuja, ei humputteluja. Humputtelu on pysynyt ihan hyvin hallinnassa, sillä viime viikonlopun otin todellakin vain iisiä himassa enkä käynyt juuri missään. Se herkuttelu. No se lähti sitten ihan totaalisesti kinttaasta. Siis jos paria croisanttia, hillomunkkia ja paria hassua pikku pehmistä Ikeassa ei lasketa.
Tämän iltainen juustokakkupalanen oli varmaankin oikeutettu, kun juhlimme ystäväni syntymäpäiviä?






Tekosyitä sanon minä! Omat ne on vanteet mitä tuossa lanteillani keinuttelen päivät pitkät. Ruokavalion kanssa olen kyllä muutoin skarpannut. Se ei nyt ole oikeastaan koskaan ollutkaan mikään ongelma. Syön yleensä perusterveellisesti, enkä osta mitään roskaruokaa.

Hommahan riistäytyi käsistä vuoden vaihteessa, kun vaihdon työpaikkaa vähän makeammalle alalle. Miettikää, 8 tuntia päivässä tekemisissä pelkästään karamellien kanssa! Kuka tahansa varmasti keräisi muutaman raidan lanteille, eiks jee?





Ongelmahan se, että mässytän töissä niitä herkkuja! Tämä lienee ihan tunnettu, yleinen ongelma muillakin?

Onneksi B pitää tämän mamman ruodussa tuon liikkumisen suhteen. Mikäli joku törmää meihin tuolla radiomäellä, ja liikkuminen on arvelluttavan näköistä, voin kertoa että johtuu tasan kellonajasta. "Reippaalle" aamulenkille keulitaan joka aamu puoli seiskalta, siis ennen kuin tämän mamman silmäluomet edes rakoilee tai yksikään elävä ajatus risteilee pääkopassa. Illasta käydään sitten kaksi enemmän tai vähemmän reipasta lenkkiä. Nyt on ollut kyllä niin loistavat ilmat, että mikäs siinä auringossa lenkkeillessä. Ja jos rasva palaa siinä samalla, niin mikäs sen mukavampaa! Mitään kymmeniä kiloja ei sentäs ole karistettavissa, mutta ne muutamat ylimääräiset pirulaiset tuntuvat olevan turhan tiukkaan karistettavissa.

Auttaiskohan meditaatio tässä? Miettisin oikein tarkkaan, hiljentyisin, kysyisin itseltäni, että miten tämä homma hoidetaan himaan. Yeah right. Taitaa olla vanhan kansan viisaus tässäkin se auttava voima.
Lenkille lomps!

2 kommenttia:

Ulriikka / Ideas, items, issues kirjoitti...

Haha, meitsi on ollut meijerialan talossa töissä kolmisen vuotta, ja I feel you! :) Safkat työpaikan raflassa aivan mahtavia verrattuna perus-Amicoihin & meille konttorirotillekin kaikkea ihanaa (ne juustot, ne juustot) ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi kotiin.. Argh! :D

Marjou kirjoitti...

Oi oi! Juusto olis meikämannelle totaalinen tiputus tähän suohon. :D
Pakko sanoa, että kyllä tässä ihan tavanpulliaisen selkärankaa koetellaan päivittäin ja urakalla. Mutta ei se mitää, tänäänki aamulla jo puol seiskalta lenkille lomps! ;)